"Huomisaamuna?"
"Niin, monsieur."
Asiamies kääntyi ovelle, koetettuaan ylväintä kumarrustansa. Seuraavana päivänä hän oli odottamassa kello seitsemästä.
Mazarin ei ollut hänestä millänsäkään. Colbert istui järkkymättömänä odotushuoneessa ja vuoronsa tullessa astui kardinaalin luo kello kymmeneltä.
Mazarin antoi hänelle silloin sinetillä suljetun käärön, jonka koteloon oli kirjoitettu valtiosihteeri Michel Letellierin osoite. Colbert silmäili kääröä huolellisesti; kardinaali omaksui hyvin herttaisen ilmeen työntäessään häntä ovelle päin.
"Ja leskikuningattaren kirje, monseigneur?" tiedusti Colbert.
"Se on muiden paperien mukana, käärössä", vastasi Mazarin.
"Ah, hyvä on", sanoi Colbert, — ja asettaen hattunsa polvien väliin hän alkoi irroittaa sinettiä. Mazarinilta pääsi huudahdus.
"Mitä teettekään?" hän virkahti tuimasti.
"Avaan käärön, monseigneur."