Ylistys jätti kuninkaan kylmäkiskoiseksi. "Te siis vain kiitätte minua, monsieur", sanoi hän, "ja teidän kokemuksenne, joka on paljon paremmin tunnettu kuin minun viisauteni, ymmärtäväisyyteni ja jalomielisyyteni, ei nyt johda mieleenne ystävällistä neuvoa, joka vastaisuudessa hyödyttäisi minua?"
Mazarin mietti tovin.
"Te olette juuri tehnyt minun hyväkseni paljon, sire, — omaisteni eduksi, tarkoitan", aloitti hän sitten.
"Älkäämme enää puhuko siitä", sanoi kuningas.
"No niin", jatkoi Mazarin, "tahdonpa antaa teille jotakin korvausta näistä neljästäkymmenestä miljoonasta, joista niin kuninkaallisesti luovutte."
Ludvig XIV ilmaisi liikkeellään, että tämä imartelu kiusasi häntä.
"Tahdon antaa teille neuvon", pitkitti kardinaali, "niin, vieläpä enemmänkin arvoisen kuin nuo miljoonat."
"Herra kardinaali!" keskeytti jo kuningas.
"Sire, kuulkaa neuvoani; suvaitkaa tulla lähemmäksi, sillä voimani ehtyvät."
Kuningas kumartui sairaan vuodetta kohti.