Piispan silmäkulmien tuskin huomattava rypistyminen oli ainoana merkkinä siitä, että hän kuunteli toisen sanoja.
"Ohoh!" äännähti Portos. "Ja keitä ne herra Fouquetin ystävät olivat?"
"D'Eymeris ja Lyodot", vastasi d'Artagnan. "Tunnetko sinä noita nimiä,
Aramis?"
"En", vastasi kirkkoruhtinas halveksivasti; "he ovat kai kuuluneet rahaministeriön piiriin."
"Ihan."
"Vai niin, herra Fouquet on antanut hirttää ystäviänsä!" huudahti
Portos.
"Miksei?" kysyi Aramis.
"Minusta tuntuu…"
"Jos nuo onnettomat hirtettiin, niin se tapahtui kuninkaan käskystä. Ja raha-asiain yli-intendenttinäkään ei herra Fouqetilla liene määräysvaltaa hengen asioissa."
"Vaikkapa vain", murisi Portos; "herra Fouquetin sijassa…"