"Odota siis ja valitse tilaisuutesi, mutta koeta saada asia pikaiseen päätökseen; olen ihan suunniltani kärsimättömyydestä."
"Maltas, tuoltahan tuleekin auttajamme", sanoi Raoul huomatessaan d'Artagnanin, joka uudessa muskettisoturien kapteenin asussa astui saliin komeana kuin voiton sankari. Varakreivi suuntasi askeleensa häntä kohti.
"Kreivi de la Fère etsi teitä, chevalier", aloitti hän.
"Hänen seurastaan juuri tulen", vastasi d'Artagnan.
"Olisin luullut teidän viettävän osan yötäkin yhdessä."
"Kohtauksen jatkamisesta onkin sovittu."
Raoulille puhuessaan d'Artagnan samalla tähyili hajamielisesti oikealle ja vasemmalle ikäänkuin tavoitellen jotakin näkyviinsä. Äkkiä hänen katseensa tiukentui kiinteäksi kuin kotkan, jolla on saalis tiedossaan. Raoul seurasi hänen silmäyksensä suuntaa ja näki kyllä, että de Guiche ja d'Artagnan kumarsivat toisilleen, mutta hän ei päässyt selville, mihin kapteenin omituisen ylpeä tuijotus kohdistui.
"Herra chevalier", virkkoi Raoul, "ainoastaan te voisitte tehdä minulle erään palveluksen."
"Mitä tarvitset, hyvä varakreivi?"
"Minun olisi lausuttava pari sanaa erikseen Buckinghamin herttualle, mutta kun hän parhaillaan haastelee herra Fouquetin kanssa, niin käsitättehän, ettei minun sovi mennä häiritsemään heitä, saadakseni herttuan siirtymään syrjemmälle."