"Sanokaa vielä: 'Se on mahdotonta!', niin suoriudutte pikemmin. Ooh, hyvä Jumala, onko ympärilläni ainoastaan henkilöitä, jotka estävät minua täyttämästä tahtoani!"
"Minä en estä teitä mistään. Olkoon se sanottu."
"Vartioikaa herra Fouquetia, kunnes huomenna olen tehnyt päätökseni."
"Se tapahtuu, sire."
"Ja noustessani palatkaa saamaan uudet määräykseni."
"Kyllä."
"Nyt jätettäköön minut yksikseni."
"Ettekö tarvitse Colbertiakaan?" virkkoi muskettisoturi, sinkauttaen lähtiessään viime nuolensa.
Kuningas säpsähti. Kostonajatuksensa vallassa hän oli unohtanut sydämystymisensä aiheen.
"Ei", epäsi hän, "ei ketään tänne! Jättäkää minut!"