"Niin?"
"Niin nukkukaa tuossa minun nähteni; ihastuisin siitä ikihyväksi."
"Tarkastuksen alaisena?…"
"Niinpä lähdenkin siis."
"Nyt en käsitä teitä ollenkaan."
"Hyvää yötä, monseigneur!"
Ja d'Artagnan oli tekevinään lähtöä. Mutta Fouquet riensi hänen perässään.
"Minä en mene nukkumaan", virkkoi hän. "Vakavasti puhuen, koska kieltäydytte kohtelemasta minua miehenä ja koetatte kuka on ovelampi, niin panenpa teidät tunnustamaan todellisen kantanne niinkuin metsäkarju nostatetaan vastarintaan."
"Kyllä kai!" vastasi d'Artagnan väkinäisesti hymyillen.
"Käsken valjastaa hevoseni ja pistäydyn Pariisiin", uhkasi Fouquet, luoden läpitunkevan katseen muskettisoturien kapteeniin.