"Sinua etsitään!… Salaliitto!… Eh, ystäväni, mitä sanotkaan?"
"Surullinen totuus. Olen kerrassaan hukassa."
"Mutta Portos… tuo herttuan arvonimi… mitä se merkitsee?"
"Siinä onkin mielenkarvauteni kipein aihe; juuri siltä kohdalta on haavani syvin. Uskoen ehdottomaan menestykseen vedin Portoksen mukanani salahankkeeseen. Hän lyöttäytyi siihen, kuten tiedät hänen ryhtyvän hommiin, kaikin voimin ja mitään tietämättä, ja niinpä hän on nyt niin sotkeutunut minun vaaraani, että hän on tuhon oma niinkuin minäkin."
"Hyvä Jumala!"
Ja Atos kääntyi jälleen Portokseen päin, joka myhäili heille herttaisesti.
"Minun on selitettävä sinulle koko asema. Kuuntele minua", jatkoi
Aramis.
Ja hän selosti seikkailunsa. Atos tunsi kertomuksen aikana otsansa useasti kostuvan hiestä.
"Se oli suurenmoinen tuuma", virkkoi hän sitten, "mutta se oli suuri virhe."
"Josta olen saanut rangaistukseni, Atos."