Louise de la Vallière.'
"No?" kysyi kuningas, ottaen kirjelmän ällistyneeltä kreiviltä takaisin.
"No?" kertasi Saint-Aignan.
"Mitä tästä ajattelet?"
"En oikein tiedä…"
"Mihin suuntaan?"
"Sire, pienoinen on kuullut ukkosen jyrisevän, ja hänet on varmaankin pelko vallannut."
"Mitä pelättävää hänellä olisi?" kysyi Ludvig ylväästi.
"Dame, tokihan sentään, sire! Teidän majesteetillanne on montakin syytä julmistumiseen noin häijyn pilanteon toimeenpanijoille, ja teidän majesteettinne hyvä muisti on ikuisena uhkana johtunut ajattelemattoman impyen mieleen."
"Minä en näe asiaa siinä valossa, Saint-Aignan."