"Kuninkaan täytyy nähdä paremmin kuin minä."
"No niin, minä olen huomaavinani näissä riveissä murhetta, ahdinkoa, ja kun muistelen muutamia piirteitä äskeisestä kohtauksesta Madamen luona, niin…"
Kuningas ei jatkanut lausettaan loppuun.
"Niin teidän majesteettinne antaa puheillepääsyn", täydensi hovimies; "se tässä kaikessa on selvintä."
"Teen paremminkin, Saint-Aignan."
"Mitä aiotte, sire?"
"Ota viittasi."
"Mutta, sire…"
"Tiedät kai, missä Madamen seuranaisten huoneisto on?"
"Hyvin!"