"Aivan niin!… Olisi vain ihanaa käyttää häijyläisen rahoja sen pahan korvaamiseen, mihin enkeli on minun tähteni uhrautunut."
Pélisson katseli ihmeissään Fouquetia, jonka ajatukset tästä hetkestä kohdistuivat uuteen päämäärään.
"No", kysyi la Fontaine, "mitä sanotte kaupanvälityksestäni?"
"Se on erinomainen homma, paras runoilija!"
"Niin", virkkoi Gourville; "mutta juuri se kehuu hevosta ostavansa, jolla ei edes ole suitsien hintaa."
"Vanel perääntyisi, jos hänen sanoihinsa tartuttaisiin", jatkoi abbé
Fouquet.
"En luule sitä", sanoi la Fontaine.
"Mitä te siitä tiedätte?"
"Te puhutte noin, kun ette vielä tunne kertomukseni ratkaisua."
"Kah, jos sillä on ratkaisukin", huudahti Gourville, "niin miksi viivytellä tiellä?"