"Epäilemättä, erinomainen etu."
"Ah, te yhdytte käsitykseeni?"
"Siinä määrin, että olinkin pyytänyt juuri teitä kirjoittamaan sen prologin."
"Olitteko pyytänyt minua kirjoittamaan prologin?"
"Olin, juuri teitä; vieläpä kieltäydyttyänne pyysin teitä hommaamaan siihen työhön Pélissonia, joka parhaillaan sepittääkin sitä."
"Kah, sitäkö Pélisson on laatimassa? Totisesti, hyvä Molière, te voitte väliin olla aivan oikeassa."
"Milloin niin?"
"Kun sanotte minua hajamieliseksi. Se on ilkeä vika; tahdon parantua siitä, — ja minä sepitän teille prologinne."
"Mutta Pélissonhan sen tekee!"
"Aivan oikein! Oh, minua epattoa! Täydellä syyllä Loret sanoi minua tolvanaksi!"