"Mikäkö se on?"
"Niin."
"Pyydän teiltä anteeksi, että sanon sen teille; mutta minua on kovasti vaivannut tuo tupakan tuoksu, jota herra puhaltaa vielä tällä hetkellä."
Gilbert tupakoi tosiaankin, mikä muuten oli hänen tavallisin toimituksensa.
"Voi, hyvä Jumala!" huudahti hän aivan ymmällään sen sävyisyyden vuoksi, jota kuningatar käytti puhuessaan. "Sekö se on? Miksi et sanonut sitä, kansatar?"
"Koska en luullut itselläni olevan oikeutta häiritä teidän tapojanne, hyvä herra."
"Hyvä on, sinua ei enää vaivata, en minä ainakaan", sanoi Gilbert heittäen pois piippunsa, joka särkyi lattialle; "sillä minä en polta tämän jälkeen".
Ja hän kääntyi vieden toverinsa mukanaan ja sulkien varjostimen.
"Mahdollista on, että hänen päänsä pannaan poikki, mutta se on kansakunnan asia se; mutta mitä varten häntä kiusattaisiin, tätä naista? Me olemme sotilaita emmekä pyöveleitä kuten Simon."
"Mitä sinä nyt teit, toveri, oli hiukan aristokraatin tapaista", sanoi
Duchesne pudistaen päätänsä.