"Juuri hän, hän, hän", sanoi isänmaanystävä, "iso, ruskea mies, yhtä vahva kuin kolme vahvaa miestä ja parrakas kuin karhu".
Fouquier kohautti halveksien hartioitaan.
"Taaskin typeryys", sanoi hän. "Maison-Rouge on pieni, laiha, eikä hänellä ole parranhaiventakaan."
Isänmaanystävä antoi hämmästyksissään kätensä vaipua.
"Vähät siitä, hyvä aikomus on yhtä hyvä kuin teko. No niin, Simon, meidän kahden kesken; pidähän kiirettä, minua odotetaan oikeuden kansliassa, on mestauskärryjen lähtöaika."
"No niin, ei mitään uutta; lapsi voi hyvin."
Isänmaanystävä käänsi selkänsä siten, ettei näyttäisi tunkeilevaiselta, mutta niin, että hän saattoi kuulla.
"Lähden pois, jos häiritsen teitä", sanoi hän.
"Hyvästi", sanoi Simon.
"Näkemiin", sanoi Fouquier.