"Mieti tarkoin", sanoi Fouquier, "älä saata lautakuntaa tekemään lehmänkäännöstä. Oletko varma, että Capet tulee puhumaan?"
"Hän sanoo kaikki, mitä minä tahdon."
"Onko hän sanonut sinulle sen, mitä me aiomme häneltä kysyä?"
"On sanonut."
"Tuo, mitä sinä kansalainen Simon lupaat, on tärkeätä. Tämä lapsen tunnustus on äidille kuolettava."
"Siihen minä helkkarissa luotankin."
"Sellaista juttua ei ole vielä nähty niiden tunnustusten jälkeen, jotka Nero teki Narcissukselle", mutisi Fouquier synkällä äänellä. "Mietipä vielä kerran, Simon."
"Saattaisi luulla, kansalainen, että sinä pidät minua hölmönä; toistat minulle aina samaa asiaa. No, kuulehan tämä vertaus: kun panen nahan veteen, tuleeko se pehmeäksi?"
"En tiedä sitä", sanoi Fouquier.
"Se tulee pehmeäksi. No niin, pieni Capet tulee minun käsissäni yhtä taipuisaksi kuin mitä pehmein nahka. Minulla on sitävarten omat menettelytapani."