"Olkoon", virkkoi Fouquier. "Oliko siinä kaikki sanottavasi?"
"Kaikki… Unohdin: tässä on muuan ilmianto."
"Aina vain. Aiot siis rasittaa minua liiaksi tehtävillä?"
"On palveltava isänmaatansa."
Simon esitti yhtä mustan paperilapun, kuin se nahka, josta hän juuri puhui, mutta varmasti vähemmän taipuisan. Fouquier otti sen ja luki.
"Taaskin kansalaisesi Lorin; sinä vihaat siis kovasti tätä miestä?"
"Näen hänet aina rikkomassa lakia. Eilen illalla hän sanoi: Hyvästi rouva, eräälle naiselle, joka nyökkäsi hänelle ikkunasta… Huomenna toivon voivani antaa sinulle pari sanaa toisesta epäiltävästä: tuosta Mauricesta, joka oli kaupunginvirkamiehenä Templessä punaisen neilikan jutun aikana."
"Täsmälleen, täsmälleen!" sanoi Fouquier hymyillen Simonille.
Hän ojensi Simonille kätensä ja käänsi selkänsä niin kiireesti, ettei se todistanut suutarin eduksi.
"Mitä helvettiä tulee minun ilmoittaa täsmälleen? Onhan viety giljotiinille vähemmästäkin!"