"Ovatko sorkkarauta ja pistoolit kopissa?" kysyi hän.
"Ovat, maton alla."
"Lähde kotiin… Puheesta toiseen, näytäpäs minulle vielä se oikeussali, jonka ikkunassa ei ole ristikkoa ja joka on pihalle päin Dauphine-aukion vieressä."
"Vasemmalla pylväiden välissä, lyhdyn alla."
"Lähde nyt ja pidä hevoset määrätyllä paikalla!"
"Oi, onnea, hyvä herra, onnea ja menestystä…! Luottakaa minuun!"
"Kas nyt on sopiva hetki… kukaan ei näe… avaa kojusi."
"Tehty on, hyvä herra; rukoilen teidän puolestanne."
"Minun puolestani ei tarvitse rukoilla, vaan toisen. Hyvästi!"
Ja luotuaan ympärilleen kaunopuheisen katseen pujahti kansalainen Théodore niin taitavasti kojun pienen katon alle, että hän hävisi kuin olisi ollut ovea sulkevan kirjurin varjo.