Tämä paasi oli juuri sama, jota kansalainen Théodore oli lyönyt raivokkaassa vihassaan.
"Tässä se on, kansalainen kenraali", sanoi arkkitehti.
"Luuletko niin, kansalainen Giraud?"
Kojussa oleva isänmaanystävä hairahtui iskemään voimakkaasti nyrkillään reiteensä ja päästämään kumean murinan.
"Olen siitä varma", toisti Giraud; "ja teidän tarkastuksenne yhdessä minun tiedotukseni kanssa todistaa Konventille, etten ole erehtynyt. Niin, kansalainen kenraali", jatkoi arkkitehti korostaen joka sanaa, "tämän paaden alta avautuu käytävä, joka päätyy kansliaan kulkien Capetin lesken kopin alitse. Nostakaamme tämä paasi, tulkaa alas käytävään minun kanssani, ja minä otan todistaakseni teille, että kaksi miestä, vieläpä yksikin, voisi yhdessä yössä ryöstää hänet kenenkään sitä epäilemättä."
Arkkitehdin sanojen aikaansaama kauhistuksen ja ihastuksen mumina pääsi koko ryhmästä ja kuului kansalaisen Théodoren korviin saakka: tämä näytti muuttuneen patsaaksi.
"Siinä on meille vaara", jatkoi Giraud. "No niin, kun minä nyt laitan maanalaiseen käytävään ristikon, joka leikkaa sen kahtia ennenkuin saavutaan Capetin lesken koppiin saakka, niin pelastan isänmaan."
"Oi", sanoi Santerre, "kansalainen Giraud, siinä on sinulla hieno ajatus".
"Helvetti sinun järkesi sotkekoon, kolminkertainen tyhmyri!" murisi isänmaanystävä kahta raivokkaammin.
"Nostapas nyt paasi", sanoi arkkitehti kansalaiselle Gracchukselle, joka paitsi lyhtyään kantoi vielä sorkkarautaa.