"Ei ainoastaan kanslian alta, vaan sanonpa teille vielä, minkä kanslian osan kohdalta se on löydettävissä: uunin alta."
"Älähän, se on kummallista", sanoi Gracchus; "todellakin joka kerta, kun minä pudotan halon sille paikalle, kivi kumahtaa".
"Jos me löydämme sen, mitä olet sanonut, kansalainen arkkitehti, minä tosiaankin myönnän, että mittaustiede on kaunis asia."
"No myönnä siis, kansalainen Santerre, sillä minä vien sinut sille paikalle, joka on merkitty A:lla."
Kansalainen Théodore painoi kyntensä lihaan saakka.
"Jahka olen nähnyt, jahka olen nähnyt", sanoi Santerre; "minä olen kuin pyhä Tuomas."
"Kas, sinä sanot pyhä Tuomas?"
"Niin kautta kunniani sanonkin, kuten sinä sanoit kuningatar tottumuksesta; mutta minua ei varmastikaan syytetä siitä, että vehkeilisin pyhän Tuomaan puolesta."
"Enkä minä kuningattaren."
Tämän sanottuaan arkkitehti otti näppärästi mittapuunsa, mittasi sylet ja pysähdyttyhän sekä sitten laskettuaan tarkoin kaikki välimatkat löi erääseen permantopaateen.