"Tällä kartalla, jonka olen piirustanut, helkkarissa! Seuraatteko mukana? Kolmentoista jalan päässä seinästä on liikkuva paasi; olen merkinnyt sen A:lla. Näettekö sen?"
"Tottahan minä näen A:n", sanoi Santerre; "luuletko sinä, etten minä osaa lukea?"
"Tämän paaden alla ovat portaat", jatkoi arkkitehti; katsokaa, olen merkinnyt ne B:llä".
"B", toisti Santerre; "näen B:n, mutta en portaita". Ja kenraali alkoi äänekkäästi nauraa omalle sukkeluudelleen.
"Kun paasi on nostettu, kun jalkanne on viimeisellä portaalla", virkkoi arkkitehti, "laskekaa viisikymmentä kolmen jalan askelta ja katsokaa ylöspäin, niin olette juuri kanslian kohdalla, minne tämä maanalainen käytävä päättyy kulkien kuningattaren kopin alitse".
"Capetin lesken kopin, aiot sinä sanoa, kansalainen Giraud", sujahutti
Santerre rypistäen kulmiaan.
"Juuri niin, Capetin lesken."
"Mutta sinähän sanoit kuningattaren."
"Vanha tottumus."
"Ja te sanotte siis, että se on löydettävissä kanslian alta?" kysyi
Richard.