"Ja sinä olet silloin pelastanut isänmaan!" sanoi Santerre puoleksi piloillaan, puoleksi vakavissaan.
"Sitä ei tiedä niin tarkalleen, kansalainen kenraali", mutisi Gracchus.
XII
Kuninkaan poika
Sillä välin oli oikeusjuttu kuningatarta vastaan alkanut, kuten edellisestä kappaleesta on huomattu.
Vihjailtiin jo, että uhraamalla tämä kuuluisa pää saataisiin kansan viha, joka niin kauvan aikaa oli jyrissyt, lopultakin leppymään.
Keinoja ei puuttunut, joiden avulla tämä pää saataisiin putoamaan, ja kuitenkin oli Fouquier-Tinville, hirveä yleinen syyttäjä, päättänyt ottaa huomioon ne uudetkin syytekeinot, jotka Simon oli luvannut asettaa hänen käytettäväkseen.
Päivää hänen ja Simonin kohtaamisen jälkeen Hävinneiden askelten salissa sai aseiden kalske taas vapisemaan ne vangit, jotka yhä asuivat Templessä.
Nämä vangit olivat madame Elisabeth, madame Royale sekä prinssi, jota kehdossa oli nimitelty majesteetiksi, mutta jota ei enää sanottu muuta kuin pieneksi Ludvig Capetiksi.
Kolmivärisine töyhtöineen, suurine hevosineen ja isoine sapeleineen sekä useiden kansalliskaartilaisten seurassa astui kenraali Hanriot torniin, jossa kuninkaan poika riutui.