"Mikä sinun on?" kysyi Maurice.
"Héloise parka!" mutisi Geneviève.
"Ah, niin", sanoi Maurice huokaisten. "Mutta ajatelkaamme itseämme, rakas ystävä, ja jättäkäämme kuolleet, olkoot mitä puoluetta hyvänsä, nukkumaan hautaan, jonka heidän uskollisuutensa on kaivanut. Hyvästi! Minä lähden."
"Palaa oikein pian!"
"Tulen takaisin ennenkuin puoli tuntia on kulunut."
"Mutta ellei Lorin olisikaan kotona?"
"Vähät siitä! Hänen palvelijansa tuntee minut. Enkö minä voi ottaa hänen asunnostaan kaikkea, mitä vain haluan, vieläpä hänen poissaollessaankin, kuten hänkin voi täältä?"
"Hyvä, hyvä!"
"Laita sinä, Geneviève, kaikki valmiiksi, mutta ota, kuten olen sanonut, vain sellaista, mikä on ehdottoman välttämätöntä. Ei sovi, että meidän lähtömme näyttää muutolta."
"Ole rauhallinen!"