"On, sinulla on suurenmoinen pantti, sinulla on minun pääni."
Ovenvartija mietti muutaman sekunnin.
"Kas niin", sanoi isänmaanystävä, joka näki hänet kuvastimestaan, "kas niin, älä sinä hulluja mieti; jos ilmiannat minut, ei tasavalta anna sinulle penniäkään, koska et ole tehnyt muuta kuin velvollisuutesi; jos sinä palvelet minua, jolloin sinä päinvastoin rikot tätä samaa velvollisuuttasi vastaan, ja kun on kohtuutonta tässä maailmassa tehdä jotakin ilmaiseksi, niin annan sinulle ne viisikymmentätuhatta livreä".
"Kas, kyllä minä hyvinkin ymmärrän", sanoi ovenvartija, "minulle on kyllä hyvin edullista tehdä, mitä minulta pyydätte; mutta minä pelkään seurauksia".
"Seurauksia… entä mitä sinulla on pelättävää? Mitä hulluja, en kai minä sinua ilmianna, päinvastoin!"
"Varmasti ette."
"Asetettuasi minut virkaan, tulet sinä seuraavana päivänä tekemään kierroksen Conciergeriessä. Minä lasken sinulle viisikolmatta kääröä, ja kussakin on kaksituhatta frangia; nämä viisikolmatta kääröä sopivat helposti sinun molempiin taskuihisi. Rahan mukana annan sinulle passin lähteäksesi Ranskasta; sinä lähdet, ja minne hyvänsä joudut, sinä olet, vaikkakaan et rikas, ainakin riippumaton."
"Hyvä on, olkoon menneeksi, hyvä herra, tapahtukoon mitä tahansa. Minä olen köyhä piru, minä en sekaannu valtiollisiin asioihin, Ranska on aina menestynyt hyvin ilman minuakin eikä minun vuokseni joudu perikatoon: jos te teette pahan työn, sitä pahempi teille."
"Missään tapauksessa", sanoi isänmaanystävä, "en luule tekeväni huonommin, kuin mitä nykyään tehdään!"
"Herra kai sallii minun olla arvostelematta kansallisen Konventin politiikkaa?"