"Hyvä, sinä voit sanoa sen huomenna."
"Ei, vaan tänä iltana! Minun on puhuttava sinulle tänä iltana", toisti sama ääni.
"Voi, mitä nyt tapahtuneekaan?" mutisi ovenvartija.
"Sehän on Dixmerin ääni."
Turmiota tietävänä ja väräjävänä näytti tämä ääni lainanneen jotakin kaameata synkän käytävän kaukaiselta kaiulta.
Duchesne kääntyi.
"No niin", sanoi Gilbert, "minä menen, koska hän välttämättä tahtoo".
Ja hän lähti ovelle.
Ovenvartija käytti hyväkseen tätä hetkeä, jolloin molempien santarmien huomion oli kiinnittänyt odottamaton asianhaara. Hän juoksi kuningattaren ikkunan luo.
"Onko se valmis?" kysyi hän.