"Ei mitään, ei mitään", sanoi Gilbert, "sotaministeriön kanslisti lähtee tiehensä ja ilmoittaa minulle siitä".
"Kas, erinomaista", sanoi ovenvartija.
Mutta kanslisti jatkoi itsepäisesti koputtamistaan.
"Hyvä, hyvä!" huusi Gilbert lähtemättä ikkunasta. "Hyvää yötä, hyvästi!"
"Luulen hänen puhuvan sinulle", sanoi Duchesne kääntyen ovea kohden.
"Vastaapa siis hänelle…"
Silloin kuului kanslistin ääni.
"Tulehan, kansalainen santarmi", sanoi hän; "haluaisin puhua kanssasi hetken".
Tämä ääni, vaikka siinä olikin kiihtynyt leima, joka vei siltä sen tavallisen sävyn, sai ovenvartijan heristämään korviaan; hän luuli tuntevansa sen.
"Mitä sinä siis tahdot, kansalainen Durand?" kysyi Gilbert.
"Haluan sanoa sinulle pari sanaa."