Mutta sitä mukaa kuin rattaat etenivät, vaikenivat äänet äkkiä kuolemaantuomitun kylmän ja synkän katseen tieltä.
Milloinkaan eivät mitkään kasvot ole tarmokkaammin herättäneet kunnioitusta; milloinkaan ei Marie Antoinette ollut ennen ollut suurempi ja enemmän kuningatar. Hän meni rohkeassa ylpeydessään niinkin pitkälle, että herätti läsnäolevissa kauhun ajatuksia.
Välittämättä häntä väkisinkin seuranneen apotti Girardin kehotuksista hän ei kääntänyt kasvojaan oikealle eikä vasemmalle. Hänen sisin ajatuksensa näytti yhtä järkähtämättömältä kuin hänen katseensakin. Rajuudellaan pani rattaiden nykivä liike epätasaisella kivityksellä hänen ryhtinsä ankaruuden pistämään vielä enemmän silmään. Häntä olisi voinut sanoa marmoripatsaaksi, joka matkusti rattaissa; kuitenkin oli kuningatarpatsaalla loistavat silmät, ja hänen hiuksensa hulmusivat tuulessa.
Erämaan hiljaisuus yllätti äkkiä sen näytöksen kolmesataatuhatta katselijaa, jonka taivas näki ensi kerran päivänsä kirkkaudessa.
Pian kuului sille paikalle, jossa Maurice ja Lorin seisoivat, mestausrattaiden akselin kitinä ja vartion hevosten huokuna.
Rattaat pysähtyivät mestauslavan juurelle.
Kuningatar, joka varmaankaan ei ollut ajatellut tätä hetkeä, heräsi mietteistään ja ymmärsi: hän loi ylvään katseen väkijoukkoon, ja sama nuori kalpea mies, jonka hän oli nähnyt seisomassa tykin päällä, ilmestyi jälleen hänen silmiensä eteen seisomassa rajakivellä.
Tämän rajakiven päältä hän lähetti hänelle saman kunnioittavan tervehdyksen kuin Conciergerien edestäkin; sitten hän heti hyppäsi maahan.
Useat henkilöt näkivät hänet, ja kun hän oli mustiin puettuna, levisi siitä huhu, että jokin pappi oli odottanut Marie Antoinettea antaakseen hänelle synninpäästön sillä hetkellä kun hän nousi mestauslavalle. Muuten ei kukaan häirinnyt ritaria. Suurten tapahtumien hetkinä osoitetaan joillekin asioille suurta kunnioitusta.
Kuningatar astui varovaisesti alas portaiden kolme askelmaa; häntä tuki Sanson osoittaen hänelle viimeiseen hetkeen asti mitä suurinta kunnioitusta suorittaessaan tehtävää, johon hän itse tuntui olevan tuomittu.