"Sitä, ettei hän keksi jotakin suunnitelmaa, miten mieletöntä hyvänsä, pelastaaksensa kuningattaren."
"Olisiko yksi unes voimakkaampi kuin satatuhatta?"
"Sanoinhan: miten mieletöntä hyvänsä… Minä ainakin tiedän, että pelastaakseni Genevièven…"
Lorin rypisti kulmiaan.
"Sanon sen sinulle uudelleen, Maurice", virkkoi hän, "sinä erehdyt. Ei, siinäkään tapauksessa, että pelastaisit Genevièven, et sinä olisi huono kansalainen. Mutta kylliksi jo siitä asiasta, Maurice, meitä kuunnellaan! Kas, kuinka päät aaltoilevat. Kas tuossa nousee kansalainen Sansonin renki koppansa päälle ja katselee kauas. Itävallatar saapuu."
Kuin säestääkseen tätä aaltoilemista, josta Lorin oli huomauttanut, levisi kestävä ja kasvava humina koko väkijoukossa. Tämä oli kuin tuulispää, joka alkaa vinkunalla ja päättyy ulvontaan.
Maurice, joka kohotti suurta vartaloaan vielä lyhtypylvääseen nojaamalla, katsahti Saint-Honoré-kadulle päin.
"Niin", sanoi hän väristen, "tuolta hän tulee".
Sieltä näkyi tosiaankin tulevan toinenkin kone, melkein yhtä ruma kuin giljotiini, mestauskärryt.
Oikealla ja vasemmalla välkkyivät saattovartion aseet ja sen edessä vastaili Grammont säihkyvällä säilällään muutamien kiihkoilijoiden päästämän huutoihin.