Silloin nuori mies vaipui hitaasti polvilleen katsellen mestauslavaa, kuten marttyyri katselee alttaria.
"Maison-Rouge!" kuiskasi Lorin Mauricen korvaan.
"Hyvästi!" kuiskasi nuori mies pään painuessa ja jumalaisen hymyn ilmestyessä hänen huulilleen. "Hyvästi, tai oikeammin näkemiin!"
Ja hän veti viimeisen henkäyksensä ällistyneiden vartiomiesten välissä.
"Tuonkin voi vielä tehdä, Lorin", sanoi Maurice, "ennenkuin tulee huonoksi kansalaiseksi".
Pieni koira pyöriskeli ruumiin ympärillä pelästyneenä ja ulvoen.
"Kas, sehän on Black", sanoi muuan mies, jolla oli iso keppi kädessään, "kas, sehän on Black! Tule tänne kuomaseni!"
Koira lähestyi sitä, joka sitä huusi, mutta tuskin se oli joutunut hänen ulottuvilleen, kun mies nosti keppinsä ja murskasi sen pään purskahtaen nauramaan.
"Voi tuota kurjaa!" huudahti Maurice.
"Hiljaa!" kuiskasi Lorin pidättäen hänet, "hiljaa, tai olemme hukassa… Se on Simon!"