"Eipähän, hänhän asuu täällä."
"Hänkö? Mitä vielä! Hakekaa sitten, ja jos löydätte hänet…"
"Tässä on ilmianto", sanoi komisaari; "se on seikkaperäinen".
Hän ojensi Lorinille rumalla käsialalla kirjoitetun paperin, jonka oikeinkirjoitus oli arvoituksentapainen. Tässä ilmiannossa sanottiin, että joka aamu nähtiin kansalaisen Lorinin asunnosta tulevan kansalaisen Lindeyn, joka oli epäilyttävä ja määrätty vangittavaksi.
Ilmiannon oli allekirjoittanut Simon.
"Kas vain! Mutta tuo paikkasuutari menettää asiakkaansa", sanoi Lorin,
"jos hän harjoittaa näitä molempia ammatteja yhtaikaa. Mitä hittoa!
Vakoilija ja saappaiden puolipohjaaja! Tämä herra Simon on oikea
Cæsar…"
Ja hän purskahti nauramaan.
"Kansalainen Maurice!" sanoi silloin komisaari. "Missä on kansalainen
Maurice? Me vaadimme sinua luovuttamaan hänet."
"Minähän sanoin, ettei hän ole täällä."
Komisaari meni viereiseen huoneeseen, kiipesi sitten pienelle parvekkeelle, jossa Lorinin kotiapulainen asui. Lopuksi hän meni kellariin. Ei jälkeäkään Mauricesta.