"Niin, väkinäisesti."
Eräs esikaupunkilainen katsoi kelloaan.
"Paljonko kello on?" kysyi hänen toverinsa häneltä.
"Kymmentä vailla yksi; sitähän on kestänyt jo kolme neljännestä."
"Juuri kuten Domfrontissa, onnettomuuden kaupungissa; kun joku saapui sinne kello kaksitoista, joutui hirtetyksi kello yksi."
"Entä tuo pieni, tuo pieni!" huusi toinen katselija. "Miten ruma hän onkaan, kun hän aivastaa säkissä."
"Pyh! se tapahtuu liian nopeasti, sinulla ei ole aikaa huomata sitä."
"Älähän, hänen päänsä voi vaatia herra Sansonilta, meillä on oikeus nähdä se."
"Katsohan, kuinka kaunis tyranninsininen puku hänellä on; onhan köyhille hiukan mieluista, että hyvinpuetut miehet tehdään vähän lyhyemmiksi."
Kuten pyöveli oli sanonut kuningattarelle, perivät köyhät tosiaankin jokaisen uhrin vaatteet, jotka vietiin Salpetrièreen heti mestauksen jälkeen jaettaviksi puutteenalaisille. Sinne oli viety myöskin teloitetun kuningattaren puvut.