"Eipä suinkaan, rakas ystävä, tässä on lippu, käytä tilaisuutta hyväksesi. Sinä et ole rakastunut, sinä; sinun ei ole tarvis kuolla voidaksesi viettää muutaman minuutin lisää sydämesi rakastetun kanssa, eikä menettää sekuntiakaan ikuisuudestasi."
"No niin, Maurice", sanoi Lorin, "jos täältä voi päästä pois, mitä en koskaan olisi uskonut, vannon sen, miksi sinä et sitten ensinnä pelasta madamea? Sinun suhteesi me kyllä sitten keksimme keinon."
"Mahdotonta", sanoi Maurice, jonka sydäntä kauheasti kouristi, "kas, sinähän näet, lippuun on merkitty kansalainen eikä kansatar; eikä Geneviève sitäpaitsi tahtoisi lähteä ulos jättäen minut tänne, elää tietäessään minun kuolevan".
"No niin, ellei hän tahdo sitä, miksi minä sitä tahtoisin? Luuletko sinä siis, että minulla on vähemmän rohkeutta kuin naisella?"
"En, hyvä ystävä, minä tiedän päinvastoin, että sinä olet miehistä urhein; mutta mikään asia maailmassa ei voisi puolustaa sinun itsepäisyyttäsi tällaisessa tapauksessa. No, Lorin, käytä hetkeä hyväksesi, ja suo meille tuo suuri ilo, että tiedämme sinut vapaaksi ja onnelliseksi."
"Onnelliseksi!" huudahti Lorin, "lasketko sinä pilaa? Onnellinen ilman teitä?… Voi, mitä perhanaa sinä luulet minun tekevän tässä maailmassa ilman teitä, Pariisissa, kun en voi elää tapojen! mukaan? Kun en enää näe teitä, kun en enää ikävystytä teitä loppusoinnuillani? Voi, jumaliste, en!"
"Lorin, ystäväni…"
"Juuri niin, juuri sen vuoksi, että olen ystäväsi, minä pysyn päätöksessäni: jos olisin vankina kuten nyt olen ja toivoisin löytäväni teidät molemmat, niin kaataisin kumoon muurit; mutta karatakseni täältä yksinäni käyskennelläkseni katuja pitkin pää kumarassa ja jonkinlaisen katumuksen huutaessa korviini: 'Maurice! Geneviève!' mennäkseni tiettyihin kortteleihin ja muutamien talojen ohi, joissa olen nähnyt teidät ja joissa tämän jälkeen näkisin vain teidän haamunne; täten lopulta joutuakseni vihaamaan tätä rakasta Pariisia, jota niin paljon olen rakastanut, ah, en, kautta kunniani, ja minun mielestäni on tehty oikein julistamalla pannaan kuninkaat, vaikkapa ei edes muun kuin kuningas Dagobertin vuoksi."
"Entä mitä yhteyttä on kuningas Dagobertilla tämän tilanteen kanssa?"
"Mitä yhteyttäkö? Eikö tämä kauhea tyranni sanonut suurelle Eligiukselle: Ei ole niin hyvää seuraa, ettei sitä pidä jättää. No niin, minä olen tasavaltalainen ja sanon: mikään ei saata meitä jättämään tätä hyvää seuraa, ei edes giljotiini; täällä minun on hyvä olla, ja tänne minä jään!"