"Enempää en tarvitsekaan; anna minulle lippusi ja lainaa minulle kaksikymmentä souta."
"Oi, hyvä Jumala! Mitä te aiotte tehdä?" kuiskasi Geneviève.
Maurice puristi hänen kättänsä; hänelle oli tärkeätä, että Lorin lähti.
"Minulla on ajatus", sanoi Lorin.
Maurice veti kukkaronsa taskustaan ja pani sen ystävänsä kouraan.
"Nyt pääsylippusi, Jumalan rakkauden kautta! Aioin sanoa Ikuisen
Olennon rakkauden kautta."
Maurice antoi hänelle pääsylipun.
Lorin suuteli Genevièven kättä, ja käyttäen hyväkseen tilaisuutta, kun kansliaan tuotiin joukko kuolemaantuomittuja, hän harppasi puupenkkien yli ja ilmestyi suurelle ovelle.
"Hoi!" sanoi muuan santarmi, "tuossa näyttää menevän karkulainen".
Lorin ojentautui ja esitti pääsylippunsa.