"Väärässä ootte totta tosiaan, kuolema vapautta ompi vaan."
"Lorin!" huudahti Maurice epätoivoisena.
"Se ei ollut hyvä, eihän ollut? Olen samaa mieltä kuin sinä; eilispäivästä lähtien olen sepittänyt vain surkeita…"
"Voi, siitäkö nyt olisi kysymys! Sinä palasit, onneton…! Sinä palasit…!"
"Niinhän oli luullakseni sovittu. Kuulehan, sillä se, mitä aion kertoa, kiinnostaa yhtä paljon sinua kuin madamea."
"Hyvä Jumala! Hyvä Jumala!"
"Annahan minun puhua, muuten ei minulla ole aikaa kertoa sitä. Halusin mennä ulos ostaakseni veitsen Barillerie-kadulta."
"Mitä sinä aioit tehdä veitsellä?"
"Tahdoin tappaa sillä tuon hyvän herra Dixmerin." Geneviève värisi.
"Oi!" sanoi Maurice, "minä käsitän".