"Sitokaa vain", sanoi pyöveli kääntäen pois päänsä.
Maurice päästi auki kaulaliinansa, hänellä kun oli liian lämmin. Geneviève suuteli sitä ja polvistuen nuoren miehen eteen laski hänen syliinsä tämän hurmaavan pään, joka oli tuskassaan kauniimpi kuin se milloinkaan oli ollut ilossaan.
Mauricen suoritettua tämän hautajaistoimituksen, vapisivat hänen kätensä niin kovasti, hänen kasvoissaan oli niin voimakas tuskan ilme, että Geneviève huudahti:
"Oi, minulla on rohkeutta, Maurice!"
Sanson kääntyi.
"Eikö niin, hyvä herra, enkö minä olekin rohkea?" sanoi Geneviève.
"Varmasti, kansatar", vastasi pyöveli liikutetulla äänellä, "todellisesti rohkea".
Sillä välin oli ensimmäinen apulainen käynyt lävitse Fouquier-Tinvillen lähettämän luettelon.
"Neljätoista", sanoi hän.
Sanson luki kuolemaantuomitut.