"Ja te tiedätte sen?"
"Totta kai minä sen tiedän."
"Maurice!"
"Mitä?"
"Hyvä ystävä, rakas Maurice, sanokaa minulle tämä tunnussana, minä tarvitsen sen."
"Geneviève!" huudahti Maurice, "Geneviève! Mutta kuka te olette tullaksenne sanomaan minulle: Maurice, sen rakkauden nimessä, joka minulla on sinuun, ole vailla kunniasanaa, vailla kunniaa, petä asiasi, kiellä mielipiteesi? Mitä te tarjoatte minulle, Geneviève, tämän kaiken vastineeksi, te, joka kiusaatte minua näin?"
"Oi, Maurice, pelastakaa hänet, pelastakaa hänet ensin ja pyytäkää sitten minun henkeni!"
"Geneviève", vastasi Maurice synkällä äänellä, "kuulkaa minua: minun toinen jalkani on jo kunniattomuuden tiellä; jotta astuisin sille kokonaan, minä tahdon ainakin saada hyvän syyn itseäni vastaan; Geneviève, vannokaa minulle, ettette rakasta Maison-Rougen ritaria…"
"Minä rakastan Maison-Rougen ritaria kuten sisar, kuten ystävä, en muulla tavalla, vannon sen!"
"Geneviève, rakastatteko te minua?"