"Maurice, minä rakastan teitä, niin totta kuin Jumala sen kuulkoon."
"Jos teen sen, mitä pyydätte, jätättekö te sukulaiset, ystävät, isänmaan, paetaksenne petturin kanssa?"
"Maurice, Maurice!"
"Oi, hän empii… voi, hän empii!"
Ja Maurice heittäytyi taaksepäin halveksumisen koko voimalla.
Geneviève, joka oli nojannut häneen, tunsi nojansa yhtäkkiä pettävän; hän putosi polvilleen.
"Maurice", sanoi hän kumartuen eteenpäin ja väännellen käsiänsä; "Maurice, kaikki, mitä sinä tahdot, minä vannon sen; käske, minä tottelen."
"Tulet minun omakseni, Geneviève?"
"Kun sitä vaadit."
"Vanno se Kristuksen kautta."