"Tunnonvaivojako?"
"Niin, hyvä Jumala, niin", sanoi Lorin, "joko sinä tai hän, mitään keskitietä ei ollut. Sinä tai hän, ymmärrät hyvin, etten epäröinyt; mutta, näes, Arthémise on epätoivoissaan, se tyttö oli hänen ystävänsä."
"Tyttöparka!"
"Ja kun juuri Arthémise antoi minulle hänen osoitteensa…"
"Olisit tehnyt äärettömän paljon paremmin, jos olisit antanut asioiden seurata omaa latuansa."
"Niin, ja tällä hetkellä olisit sinä tuomittuna hänen sijastansa. Mainiosti aprikoitu, rakas ystävä. Ja minä tulin vielä pyytämään sinulta neuvoa! Luulin sinua viisaammaksi."
"No, vähätpä tuosta, kysy kuitenkin."
"No niin, etkö ymmärrä? Tyttöparka, haluaisinpa yrittää jotakin pelastaakseni hänet. Minusta tuntuu, että jos antaisin tai saisin oikein kelpo iskun hänen puolestaan, se tekisi minulle hyvää."
"Sinä olet hullu, Lorin", sanoi Maurice kohottaen olkapäitänsä.
"Mutta mitä sanoisit, jos tekisin anomuksen vallankumousoikeudelle?"