"Niin, hän."
"Ei ole vähääkään vaaraa, että hän olisi palannut, ei hän sitä varten lähtenytkään."
"Lorin, minun on löydettävä hänet, minun on saatava kostaa."
"Oho, oho", sanoi Lorin.
"On jumalille, Amor, kauhistus
ja ihmisille sinun valtikkas,
ja tarpeeton on enää suitsutus
sun alttareillas, hirmuvaltias."
"Autathan sinä minua löytämään hänet, Lorin?"
"Totta helkkarissa, se ei ole vaikeata."
"Kuinka niin?"
"Tietysti, jos sinua kiinnostaa kansatar Dixmerin kohtalo niin paljon kuin luulen, sinä varmasti tunnet hänet, ja tuntiessasi varmaankin tiedät, ketkä ovat hänen läheisimmät ystävänsä; hän ei ole lähtenyt Pariisista, hehän ovat kaikki hullaantuneet tähän kaupunkiin; hän on varmasti hakenut turvapaikan jonkun uskotun luota, ja huomenaamuna sinä saat jonkun Rosan tai Martan välityksellä pienen kirjelipun, joka on laadittu suunnilleen seuraavaan muotoon:
"Jos mielit, Mars, sä nähdä Cytheren, sa lainaa Yöttäreltä huntu sininen.