"Ja että hänen on esittäydyttävä ovenvartijalle, sen tai sen kadun varrella, siinä tai siinä numerossa ja kysyttävä rouva Kolmi-Tähteä, kas sillä tavalla."
Maurice kohautti olkapäitään; hän tiesi hyvin, ettei Genevièvellâ ollut ketään, kenen luota hakisi turvapaikkaa.
"Me emme löydä häntä", mutisi hän.
"Salli minun sanoa sinulle eräs seikka, Maurice", sanoi Lorin.
"Mikä seikka?"
"Ettei se olisi mikään niin suuri onnettomuus, vaikka emme löytäisikään häntä."
"Ellemme löydä häntä, Lorin", sanoi Maurice, "minä kuolen".
"Lempo vieköön", sanoi nuori mies, "se oli siis tuo rakkaus, joka oli viemäisillään sinun henkesi?"
"Niin oli."
Lorin mietti hetkisen.