Oikeudella on, kuten huomataan, kaikki käsillä.
Koko tämä rakennusryhmä, jonka surulliset, harmaat, pienillä ristikkoikkunoilla varustetut osat liittyvät toinen toiseensa, jonka ammottavat holvikaaret muistuttavat Lunettes-rantakadun varrella olevia ristikko-ikkunaisia luolia, on Conciergerie.
Tässä vankilassa on komeroita, joita Seinen vesi kostuttaa mustalla liejullaan; siinä on salaperäisiä uloskäytäviä, jotka muinoin johtivat virtaan ne uhrit, jotka tahdottiin saada häviämään.
Vuonna 1793 oli Conciergerie, mestauslavan väsymätön muonanhankkija, täpösen täynnä vankeja, joista yhdessä tunnissa tehtiin kuolemaantuomittuja. Tällä aikakaudella oli Ludvig Pyhän vanha vankila todellakin kuoleman majatalo.
Porttien holvikaarien alla kiikkui öisin punainen lyhty, tämän tuskien paikan kaamea merkki.
Sen päivän edellisenä iltana, jolloin Maurice, Lorin ja Geneviève söivät yhdessä aamiaista, oli kumea jyrinä tärisyttänyt rantakadun kivitystä ja vankilan ikkunoita; sitten oli jyrinä lakannut tultuaan suippokaarisen portin kohdalle; santarmit olivat kolkuttaneet porttia sapeliensa kahvoilla, tämä portti oli avautunut, ajoneuvot olivat ajaneet pihaan, ja kun ovi oli kääntynyt kiinni saranoillaan, kun salvat olivat kitisseet, oli nainen noussut vaunuista.
Heti nielaisi hänet ammollaan auki oleva ovi. Kolme neljä uteliasta päätä, jotka olivat lähestyneet tarkastaakseen vankia ja ilmestyneet puolivarjoon, sukelsi taas pimeyteen; sitten kuului muutama epähieno naurunremahdus ja muutamia karkeita jäähyväisiä, joita vaihtavat miehet poistuivat näkymättä, vaikka heidän puheensa kuuluikin.
Nainen, joka oli tällä tavoin tuotu, oli jäänyt ensimmäisen pikkuportin sisäpuolelle santarmien kanssa; hän huomasi täytyvän astua sisään toisesta, mutta unohti, että mennessä pikkuportista on samalla kertaa nostettava jalkaa ja taivutettava päätä, sillä alhaalla on kynnys ja ylhäällä kamana.
Vanki, joka varmaankaan ei vielä ollut hyvin tottunut vankiloiden rakenteeseen, vaikka olikin asunut niissä jo kauvan, unohti taivuttaa päätänsä ja löi otsansa rajusti rautatankoon.
"Sattuiko kipeästi, kansatar?" kysyi eräs santarmeista.