"Mikään ei tee minuun enää nykyään kipeätä", vastasi hän rauhallisesti.
Ja hän astui ovesta päästämättä valitusta, vaikka silmäkulmien yläpuolella näkyi melkein verinen jälki, jonka rautatangon kosketus oli aikaansaanut.
Pian tuli näkyviin vankilanpäällikön nojatuoli, joka herätti vankien silmissä enemmän kunnioitusta kuin kuninkaan valtaistuin hovimiesten silmissä, sillä vankilanpäällikkö on armonosoitusten jakelija; kaikki armonosoitukset ovat vangille tärkeät; usein muuttaa pienikin suosionosoitus hänen synkän taivaansa valoisaksi.
Asetuttuaan istumaan nojatuoliinsa ei vankilanpäällikkö Richard oman tärkeytensä tunnossa ollut siitä noussut huolimatta rautaristikkojen äänistä ja ajoneuvojen jyrinästä, jotka ilmoittivat hänelle uuden vieraan; vankilanpäällikkö Richard otti nuuskaa, katsahti vankiin, avasi hyvin suuren vankiluettelon ja kastoi kynän pieneen mustapuiseen mustepulloon, jonka musteessa, vaikka se olikin reunoilta kovettunutta, keskellä vielä oli kosteata sakkaa, kuten tulivuoren aukon keskellä aina on hiukan sulaa ainetta.
"Kansalainen vankilanpäällikkö", sanoi saattovartion päällikkö, "laita meille ote vankiluettelosta ja vilkkaasti, sillä meitä odotetaan kärsimättömästi Kommuunissa".
"No, se ei kauvan kestä", sanoi vankilanpäällikkö kaataen mustepulloonsa muutamia viinitippoja, jotka olivat jääneet lasin pohjaan; "minun käteni on sitä varten tehty, Luojan kiitos! Nimesi ja etunimesi, kansatar?"
Ja kostuttaen kynänsä tilapäiseen musteeseen, hän valmistautui kirjoittamaan alapäähän sivua, jonka seitsemän kahdeksasosaa jo oli täyteen kirjoitettu, uuden tulokkaan henkilötiedot; sillä aikaa kun kansatar Richard, hyväntahtoisen näköinen vaimo, seisten hänen tuolinsa takana, tarkasteli melkein kunnioittavan hämmästyneenä tätä hänen miehensä kuulustelemaa naista, joka näytti samalla haavaa niin surulliselta, niin jalolta ja niin rohkealta.
"Marie Antoinette Johanna Josefa, Lothringin herttuatar", vastasi vanki,
"Itävallan arkkiherttuatar, Ranskan kuningatar".
"Ranskan kuningatar?" toisti vankilanpäällikkö nousten hämmästyneenä seisomaan tuolinsa käsinojan varaan.
"Ranskan kuningatar", toisti vanki samalla äänensävyllä. "Toisin sanoen
Capetin leski", sanoi saattovartion päällikkö.