"Kumpi näistä kahdesta nimestä on minun kirjoitettava? kysyi vankilanpäällikkö.
"Kumman vain haluat, kunhan kirjoitat nopeasti", sanoi saattovartion päällikkö.
Vankilanpäällikkö painui istumaan nojatuoliinsa, ja hiukan vapisevin käsin hän kirjoitti luetteloonsa ne etunimet, sen nimen ja sen arvon, jonka vanki oli ilmoittanut; tämän kirjoituksen muste näyttää vielä tänä päivänä punertavalta luettelossa, jonka arvokkaimman osan lehtiä vallankumousajan vankilan rotat ovat nakerrelleet.
Richardin vaimo seisoi yhä miehensä nojatuolin takana; kuitenkin oli uskonnollisen säälin tunne pannut hänet ristimään kätensä.
"Ikänne?" jatkoi vankilanpäällikkö.
"Kolmekymmentäseitsemän vuotta ja yhdeksän kuukautta", vastasi kuningatar.
Richard ryhtyi uudelleen kirjoittamaan, selosti sitten tarkalleen tuntomerkit ja teki viimein erikoismuistutukset ja merkinnät.
"Hyvä", sanoi hän, "valmis on".
"Minne vanki viedään?" kysyi saattovartion päällikkö. Richard otti toisen annoksen nuuskaa ja katsahti vaimoansa.
"Herrainen aika!" sanoi tämä, "meille ei ole etukäteen ilmoitettu, joten emme tiedä ensinkään…"