— Oletko saanut tuon sormuksen mylady'lta? huudahti Athos äänellä, joka ilmoitti hänen olevan kovassa mielenliikkeessä.
— Olen juuri vast'ikään.
— Näytäppäs sitä, sanoi Athos.
— Tässä se on, vastasi d'Artagnan, vetäen sen sormestaan.
Athos tutki sitä ja muuttui kalmankalpeaksi; sitten koetteli hän sitä vasemman kätensä sakarisormeen; se sopi siihen niin hyvin kuin olisi se ollut siihen tehty.
Vihan ja koston pilvi vetäysi Athoksen muutoin niin tyynelle otsalle.
— Se on mahdotonta, että tämä voisi olla sama, sanoi hän. Kuinka saattaa tämä sormus olla lady Clarik'in hallussa? Ja kumminkin on uskomatonta että voisi olla kahta niin yhdennäköistä sormusta.
— Tunnetko sinä tämän sormuksen? kysyi d'Artagnan.
— Luulin sen tuntevani, vastasi Athos, vaan epäilemättä erhetyin.
Hän jätti sormuksen takaisin d'Artagnan'ille, vaan ei kumminkaan lakannut katselemasta sitä.