— Ei, sire. Kardinaali ei voi vielä tulla. Kello ei ole yksitoista, ja kun kardinaali toimittaa tänään messun, täytyy hänellä olla yllään papillinen virkapukunsa. Ei tuo ohikulkija ole hän. Teidän majesteetillanne on vielä puoli tuntia aikaa.
— Mitä siis tehdä? Noutaa hänet tänne ja kysyä?
— Ei, sire. Sallikaa minun antaa hyvä neuvo. Asiasta ei nosteta melua, ennenkuin teidän majesteettinne on puhunut kuningattaren kanssa.
— Hyvä on, — vastasi kuningas. — Häneltä saan kuulla totuuden.
— Siitä ei epäilystäkään, sire.
— Istukaapa nyt tuohon, parooni, ja kertokaa avoimesti, lieventämättä, mitä kaikkea on tapahtunut ja kuinka sitä selitetään.
— Minulla on kaikki yksityiskohdat salkussani todistuksilleen.
— Siis asiaan käsiksi! Mutta odottakaa, kunnes olen käskenyt sulkea oven. Olin kyllä luvannut kahdelle henkilölle vastaanoton nyt aamupäivällä, mutta jääköön toistaiseksi.
Kuningas antoi määräyksensä, istuutui sitten ja katsahti vielä akkunasta.
— Mutta nyt tuella on kardinaali, — sanoi hän. — Katsokaa itse.