— Paljonpa teillä on valmistuksia, — sanoi kuningatar tekeytyen hilpeäksi.
— Mutta jos… mutisi kardinaali.
— Mitä jos? — kysyi kuningatar.
— Ei suinkaan kuningas tule tänne?
— Älkää pelätkö kuningasta tai ketään muutakaan, — vastasi Marie
Antoinette vilkkaasti.
— Teitä vain pelkään, — sanoi kardinaali liikutetulla äänellä.
— Sitä vähemmän on pelkoon syytä. Enhän minä ole kammottava olento. Mutta sanokaa nyt asianne muutamin sanoin, selvällä äänellä, sillä minä pidän avomielisyydestä, ja jos arkailette, en oikein usko teitä rehelliseksi mieheksi. Älkää vielä innostuko! Minulle on sanottu, että teillä on jotakin valittamista minua vastaan. Puhukaa siis, minulle on taistelu mieleen, minä olen sellaista sukua, joka ei säikähdy. Tietääkseni te olette samanlainen. Mistä te minua moititte?
Kardinaali huokasi ja nousi taas seisaalle ikäänkuin vapaammin hengittääkseen. Vihdoin hän tunsi tyyntyvänsä ja aloitti.
32.
Selityksiä.