— Kun ei herra de Rohan suvaitse vastata, vastatkaa te, madame, — sanoi kuningas. — Varmaankin te tiedätte asiasta jotakin. Oletteko ostanut sen kaulanauhan?
— En! — vastasi kuningatar lujasti. Kardinaali de Rohan hätkähti.
— Sen sanoi kuningatar, pankaa mieleenne, herra kardinaali, — sanoi kuningas juhlallisesti.
Kardinaalin huulille ilmestyi ylenkatseellinen hymähdys.
— Ette siis vastaa mitään? — jatkoi kuningas.
— Mistä minua syytetään, sire?
— Jalokivikauppiaat väittävät myyneensä timanttisen kaulakoristeen teille tai kuningattarelle ja vetoavat erääseen hänen majesteettinsa sitoumukseen.
— Se paperi on väärennetty! — sanoi kuningatar.
— He sanovat myös, — lisäsi kuningas, — että jos kuningatar ei maksa, heillä on turvana ne lupaukset, joihin te, herra kardinaali, olette sitoutunut.
— Minä en kieltäydy maksamasta, sire, — vastasi kardinaali.