— Tottahan kutsutte meidät luoksenne suurukselle, — virkkoi heistä ovelampi.

— Kotiini? Mutta… esteli Beausire.

— Ette voine olla epäkohtelias, Beausire.

Beausire oli kuin päästään pyörällä ja paremmin heidän saattamanaan kuin itse saattamassa. Heti kun poliisit näkivät pienen maalaistalon, ylistivät he sen siroutta, asemaa, puistoa ja näköalaa, kuten hienojen ihmisten on tapana, ja Beausire olikin valinnut lempensä tyyssijaksi viehättävän turvapaikan. Täällä oli metsäinen laakso, jonka halki solui pieni joki, ja talo oli sen itärannalla, matalalla törmällä. Siihen kuului myös vahtikoju, jonkinlainen kellotapuli ilman kelloa, Beausiren vartiopaikkana, mistä hän alakuloisina päivinä voi tähystellä pitkin seutua, kun hymyilevät ajatukset synkistyivät ja tavallinen, auraan nojaava maalainenkin tuntui epäiltävältä poliisilta. Vain yhdeltä puolelta oli tämä asunto näkyvissä; toisia sivuja verhosivat puut ja törmän ylärinne.

— Kerrassaan mainio kätköpaikka! — virkkoi toinen vieras ihaillen.

Beausirea hirvitti tämä sutkaus, ja hän astui ensimäisenä portista sisään pihakoirien haukkuessa. Poliisit seurasivat häntä kursaillen.

43.

Kyyhkyset pistetään häkkiin.

Mennessään pihan kautta Beausirellä oli mielessä se ajatus, että siten syntynyt melu varottaisi Olivaa. Vaikkei hän tiennyt mitään kaulanauhajutusta, tunsi hän kyllin paljon muuta — oopperanaamiaiset ja Mesmerin parantolan — osatakseen karttaa näyttämästä Olivaa tuntemattomille. Tässä hän menettelikin järkevästi, sillä pienen salongin sohvalla loikova nuori nainen, joka paraikaa luki kevytmielistä romaania, kuuli koirien haukkuvan, kurkisti pihalle ja näki Beausiren jäljestä tulevan vieraita, minkä vuoksi ei sopinut tapansa mukaan rientää lemmittyään vastaanottamaan.

Kovaksi onnekseen nämä kyyhkyset eivät silti olleet turvassa kotkien kynsiltä. Täytyi käskeä valmistamaan suurusta, ja muuan kömpelö palvelija — eiväthän maalaiset ole kovin nokkelia — kysyi pari, kolme kertaa, pitikö mennä kuulemaan, mitä rouva määräsi. Silloin vainukoirat heristivät korviaan. He laskivat hauskaa pilaa Beausiren kätkemästä naisesta, jonka seura muka oli erakon onnellisuuden höysteenä yksinäisyyden ja rahojen luomassa paratiisissa.