— Nyt erehdytte suunnattomasti, — vastasi Cagliostro. — Minä en ole koskaan rakastanut neiti Olivaa; minulla oli vain yksi päämäärä — pelastaa hänet siitä irstaasta elämästä, jota hän kanssanne vietti.
— Mitä ihmettä!… kummasteli Beausire.
— Vai ette käsitä! Tietäkää siis, että minä olen erään siveellisen uudistusseuran asiamies, ja meidän seuramme tahtoo paheen kynsistä pelastaa kaikki, jotka näyttävät vielä voivan parantua. Aikomukseni oli parantaa Oliva vapauttamalla hänet teistä, ja siksi hänet otin luokseni. Hän saa itse selittää, olenko häntä koskaan mielistellyt ja eikö apuni ole aina ollut epäitsekäs.
— Sitä suurempi syy teillä on nyt häntä auttaa; pelastakaa hänet!
— Tosin koetan, mutta se riippuu teistä, Beausire.
— Vaatikaa vaikka henkeni. — Niin paljoa en vaadi. Palatkaa kanssani Pariisiin, ja jos täsmällisesti seuraatte ohjeitani, voimme ehkä pelastaa lemmittynne. Panen vain yhden ehdon.
— Mikä se on, monsieur?
— Sen saatte tietää, jahka olemme Pariisissa.
— Suostun jo ennakolta, mutta kuinka saisin jälleen nähdä Olivan?
— Samaa minäkin mietin. Parin tunnin päästä saatte häntä tavata.