»Tahdotteko, että sanon sen teille?» huudahti Maurice. »Totta kai tahdon», vastasi Geneviève.
»No niin, koska minä…»
Maurice vaikeni äkkiä. Hän oli sanomaisillaan: »Koska minä rakastan teitä.»
»En voikaan sanoa teille, miksi», vastasi Maurice punastuen. Tuo huimapäinen tasavaltalainen oli Genevièven läheisyydessä ujo ja epäröivä kuin nuori tyttö.
Geneviève hymyili.
»Sanokaa», vastasi hän, »ettette pidä toisistanne, niin voisin ehkä uskoa teitä. Teillä on tulinen luonne, loistava äly, olette hienosti sivistynyt; Morand on kemiaa harjoittava kauppias. Hän on ujo, hän on vaatimaton… ja juuri tämä ujous ja vaatimattomuus estävät häntä astumasta ensimmäistä askella lähentyäkseen teitä.»
»Voi, kuka on pyytänyt häntä astumaan ensimmäistä askelta minua kohden? Minä olen tehnyt ainakin viisikymmentä lähentymisyritystä, mutta hän ei ole vastannut, Ei», jatkoi Maurice pudistaen päätään, »varmasti siinä on toinen syy».
»No, mikä se siis on?»
Maurice piti parempana olla vastaamatta.
Seuraavana päivänä tämän keskustelun jälkeen hän saapui Genevièven luo kello kaksi iltapäivällä; tämä oli kävelypuvussa.