»Vai niin», sanoi Maurice, »tuohan selittää hänen tuttavallisuutensa teidän seurassanne».
»Sen hän pysyttää niissä rajoissa, joissa olette nähnyt, hyvä herra», vastasi Geneviève hymyillen, »eikä tämä tuttavallisuus, joka tuskin on niinkään suuri kuin ystävän, nähdäkseni kaivannut selitystä».
»Oi, anteeksi, madame», sanoi Maurice, »tiedättehän, että voimakkaasti kiintyessä johonkin ihmiseen aina tuntee mustasukkaisuutta, ja minun ystävyyteni oli mustasukkainen sille ystävyydelle, jota näytte tuntevan hra Morandia kohtaan».
Maurice vaikeni. Geneviève puolestaan oli myös vaiti. Tuona päivänä ei enää ollut puhetta Morandista, ja Maurice erosi Genevièvestä tällä kertaa rakastuneempana kuin milloinkaan ennen, sillä hän oli mustasukkainen.
Sitäpaitsi, niin sokea kuin tuo nuori mies olikin intohimonsa sitomat siteet silmillään ja sydän kiihdyksissä, oli Genevièven kertomukseen jäänyt paljon aukkoja, paljon epäröintiä, monta salattua kohtaa, joita hän ei sillä hetkellä ollut huomannut, mutta jotka hän sittemmin muisti, jotka kiusasivat häntä äärettömästi ja joita ei mielestä saanut häipymään edes Dixmerin hänelle suoma suuri vapaus jutella Genevièven kanssa niin monta kertaa ja niin kauan, kuin häntä vain halutti, eikä myöskään se seikka, että heidät jätettiin kahden joka ilta. Päälle päätteeksi Maurice, josta oli tullut talon jokapäiväinen vieras, ei ainoastaan saanut olla ihan vapaasti Genevièven seurassa, jota hänen enkelimäinen puhtautensa tosin muutenkin näytti suojelevan nuoren miehen intohimolta, vaan nyt hän seurasi häntä myöskin niillä pienillä kävelyretkillä, joita Genevièven aina silloin tällöin täytyi tehdä tässä kaupunginosassa.
Tultuaan täten perheenjäsenen asemaan hän ihmetteli erästä seikkaa, nimittäin että mitä enemmän hän haki — kai voidakseen paremmin valvoa Morandin tunteita, kuten luuli, Genevièveä kohtaan, — Morandin tuttavuutta, jonka luonne, Mauricen ennakkoluulosta huolimatta, häntä miellytti ja jonka sivistyneet tavat joka päivä yhä enemmän voittivat hänen suosiotaan, sitä enemmän tämä omituinen mies näytti koettavan välttää häntä. Maurice valitti katkerasti tätä seikkaa Genevièvelle, sillä hän piti varmana, että Morand aavisti hänen olevan kilpailijan ja että tämä mustasukkaisuus loitonsi häntä.
»Kansalainen Morand vihaa minua», sanoi hän eräänä päivänä Genevièvelle.
»Teitäkö?» sanoi Geneviève katsoen häntä kummastuneena, »vihaako teitä
Morand?»
»Vihaa, olen siitä varma.»
»Ja miksi hän vihaisi teitä?»