»Oi, se on varsin yksinkertaista», sanoi Geneviève. »Hra Dixmerillä oli, kuten sanoin, jonkin verran varoja, mutta ei kuitenkaan riittävästi ostaakseen yksinään niin suurta tehdasta kuin tämä on. Kuten muistatte minun kertoneen, oli hänen suosijansa hra Morand isäni ystävä; tämän poika on antanut puolet pääomasta; ja hän, kun tunsi kemiaa, antautui liikkeenharjoitukseen niin toimekkaasti, kuin olette huomannut, ja siitä johtuu, että hra Dixmerin liike, jonka koko teknillinen puoli on uskottu Morandille, on kasvanut tavattoman suureksi.»
»Ja hra Morand on myöskin hyviä ystäviänne, eikö niin, madame?» sanoi
Maurice.
»Hra Morandilla on jalo luonne, ylevimpiä sydämiä taivaan alla», vastasi Geneviève vakavana.
»Ellei hän ole antanut siitä teille muita todisteita», sanoi Maurice, jota hiukan kirveli nuoren naisen miehensä liikekumppanille suoma ylistys, »kuin että on ottanut perustamiskustannuksiin osaa puolella ja keksinyt uuden marokinivärin, sallikaa minun huomauttaa, että kiitosvirtenne hänestä on varsin mahtipontinen».
»Hän on antanut minulle toisia todisteita, hyvä herra», sanoi Geneviève,
»Mutta hänhän on vielä nuori, eikö olekin?» kysyi Maurice, »vaikka onkin vaikeata määritellä hänen ikäänsä, kun hänellä on vihreät silmälasit».
»Hän on täyttänyt kolmekymmentäviisi vuolta.»
»Olette tuntenut hänet kauan?»
»Lapsesta saakka.»
Maurice puri huuliaan. Hän oli aina epäillyt Morandin rakastavan
Genevièveâ.